tiistai 20. maaliskuuta 2012

Sarjassamme "Nothing interesting" osa 78 "Still not interesting"

Unenlahjani ovat valloittavan ihanat. Viimeisen kahden vuorokauden aikana olen nukkunut arviolta 24h, tuntematta itseäni kertaakaan pirteäksi. Päivät ovat kuluneet Facebookissa ja MTV:tä tuijotellen, sillä työkutsuja ei ole tullut. Fingers crossed, toivottavasti pääsen taas huomenna vaihtamaan kakkavaippoja. Pure love.

Viikonloppuna olin kiertämässä maailmaa uusissa kengissäni. Kengät ovat niin korkeat, että jos niilla taittaa nilkan, nilkka ei vain taitu vaan murtuu. Safety first, siispä päätin juoda lauantai-illan aikana vain lasin viiniä. Toisin kävi, ei siitä sen enempää.

kenkäasetelman maahanlasku

huoneestani löytynyt venäläinen ikonikolmikko

minä ja alaston kämppikseni




JOO, ei mulla muuta. Öitä.









keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Wtf-situation vol. 366

Ah tätä ihanuutta. Olen taas kipeänä - viime kerrasta onkin jo huimat 2 viikkoa. Oon ollut kipeenä nyt kesäkuun yhdeksännestä tähän saakka aina joko 2:n tai 3:n viikon välein ja jotenkin musta tuntuu, et tää ei ole enää normaalia. Mukaan mahtuu esim. miljoona perusflunssaa, mystinen kuumeileva ihotauti, keuhkoputkentulehdus x 2, ruokamyrkytys ja keuhkokuume. Noh, tarinaan..

Tasan 2 viikkoa sitten raahauduin lääkäriin, koska luulin että hengenlähtö oli lähellä. Horkka, 38,5-39,5 kuumetta, lihasvärinä, korvakipu, päänsärky, keuhkokipu ja nielu kauttaaltaan pienellä haavalla.
Hoitaja ottaa CRP:n, tulehdusarvot 160 = korkein arvo mitä terveyskeskuksen pikalaitteet näyttää.
Yleensä tässä vaiheessa joutuu tyyliin tiputukseen, meikä lähetetään kotiin odottelemaan seuraavaan päivään lääkärinaikaa.
Lääkäri ottaa seuraavana päivänä kaikki testit, tulehdusarvot vieläkin lähes samat, veressä kaikki kunnossa, muutkin arvot vaikuttaa hyviltä. Lääkärin mukaan tautini ei kuitenkaan ole keuhkoputkentulehdus, joten sain lähetteen Hatanpäälle keuhkokuviin. Keuhkokuvissa "näkyi jotain, joka ei kuitenkaan olut keuhkokuumetta". Lääkäri soitti seuraavana päivänä sanoen, ettei voi varmaksi sanoa mikä mua vaivaa. Joku vaan on aika pielessä.
Tulos: Saan 10 pv:n kaamean lääkekuurin keuhkoputkentulehdukseen. Öh? Saikkupapereissa sairasloman syy oli "Akuutti määrittelemätön vaikean keuhkoputkentulehdus". Öhh?

Tässä välissä kerkesi olla jännähkö viikko Savonlinnassa JEE! Tuli taas todettua, että elämää on syntysijoillanikin!

Tänään valvottuani ensin koko yön luullen taas kuolevani, tällä kertaa luultuani umpparini puhjenneen, pääsen maailman kamalimman vatsakivun saattelemana sairaanhoitajalle. Hoitsu ottaa näytteet ja toteaa, ettei tämä ainakaan virtsatietulehdus ole. Hän ei myöskään keksi, mikä tämä eriskummallinen tautini voisi olla. Menen labran kautta kotiin ja saan uuden antibioottikuurin: Akuutin virtsatietulehduksen hoitoon, 1 tabletti 2 x päivässä. Wait, what?

Miks mua lääkitään lääkkeillä, jotka on tarkoitettu tauteihin joita mulla ei kuulemma ole? Mitä kohtaa en tässä ymmärrä?

Juu ja vatsa on ollut koko päivän sellanen, että jos tää tästä pahenee niin puhelinneuvonnan mukaan lähden piipaa-autolla Acutaan. Fuck that, minä menen huomenna töihin! Kävelyni näyttää ehkä hieman erikummaliselta, hieman telemark-tyyppinen ratkaisu, mutta oh well!

Tässä minä kävelemässä.


Voi Mari onneksi tulit mua piristämään.

Noniin, eikähän siinä ollut maailmatuskaa tarpeeksi tältä illalta.
Minä ja vatsani kuittaamme.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kukkuu!

Sellaista vain ilmoittelen, että blogini löytyy nyt myös Bloglovinista ja Blogilistasta.
Yay, vihdoinkin saan jotain aikaan!

Palailen pian. Tällä kertaa todella pian.

Sillävälin voit rauhassa miettiä, josko haluaisit lahjoittaa minulle 104,81€. Asoksen unelmakengät haluavat, että ostan ne.

Voisit myös tosiaan seurata blogiani Bloglovinissa tai Blogilistassa.

Terkkuja pikselikeittiöstä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Picking up the pieces

Heippa vain taas. Tai no taas ja taas, onhan tässä taas tovi jo vierähtänyt.(nevergonnagiveup)
Totta tosiaan, vuosi vaihtui ja joulukin meni matkoihinsa. Bloginikin sai uuden ilmeen. Elelen edelleen tasaista päiväkodintätielämääni ja jatkan turhasta stressaamista minkä kerkeän. 

MANU ♥

Joulun vietin Ilmajoella kotoisissa tunnelimissa liian ruoan ja löhöilyn parissa. Uskomattoman kahden viikon pituinen joululomani vietin oikeastaan lähes kokonaan Ilmajoella seuranani äippä, Pizna ja elämäni rakkaus a.k.a. Manu.
Vuosi vaihtui kirotusta kirottuun Lontoon sijaan (syyt ovat hyvät) Nokialla Alinan palatsissa. En vielä koskaan ole ollut näin iloinen jättäessäni mennen vuoden taakseni. 2011 oli aika lailla suolesta.



Ja sitten FOOOOOOOOSSSH, nykyhetkeen:
Viikko sitten lähdin Annan kanssa Helsinkiin, tarkoituksenamme kohdata elämämme tarkoitus, tunnetaan paremmin nimellä Gym Class Heroes. Kyseinen poppoo esiintyi 16.1. Tavastialla ja keikka oli liian mahtava sen enempää puittavaksi. en pysty vieläkään pukemaan sitä yleisfiilistä sanoiksi. Yövyimme keikkaseuramme ja pitkäaikaisen ystäväni Nean luona. Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu.
17.1. meni koomatessa. Oltiin Annan kanssa molemmat ihan poissa raiteilta edellisen illan takia. Päätettiin mennä leffaan hyödyntämään Superpäivän tarjouksia, ja leffavalintamme oli Hysteria. Olin niin kuolemanväsynyt että nauroin ja puolinukahtelin vuoron perään koko elokuvan ajan.

POST RAUMATIC GCH RELATED DEPRESSION
Viikonloppuna Helsinki tuli luokseeni kylään. Ystäväni Johanna päätti tulla Tamperevisiitille ja majoittui luokseni. Helsingissä Anna nukkui vieressäni hengitysraotta, joten sain hänen pirullisen influenssatyyppisen ratkaisun itselleni. Oma versioni vaan sisälsi kuumeen sijaan 34 asteen alilämmön. Tämä ei silti estänyt Johannaa ja minua nappaamasta Maria ja Oonaa haaremiimme ja suuntaamasta Rumaan. Selvin päin kuin vanhoina hyvinä päivinä! Mulla oli todella hauskaa ja seura oli erittäin maittavaa. 
Illan teemabiisi oli Jet:n Are You Gonna Be My Girl. Ultimaattinen tunnelmannostattaja!
Seuraava aamu näytti tältä


Aikamme MTV:tä tuijoteltuamme päätimme lähteä syömään. Mun elämäni ysi hämäävimmistä/häiritsevimmistä asioista on se, että arviolta puolet mun kavereista on töissä McDonald's:ssa ja kukaan niistä ei osaa puhua enää muusta kun mäkistä ja vielä mäkkikielellä! Wtf? Oli siis mitä luontaisimpaa että suuntanamme oli mäkki.
Tuli muuten syötyä.

KAUNIIT YSTÄVÄNI + MARSU
KAAOS vs. TAITEENI
WTF, BABY? WHERE ARE YOU FROM?
Lauantai-illan suunnitelma oli mennä kierimään Klubille selvin päin, sillä olo ei ollut parantunut entisestä, vaan ruumiinlämpöni heittelehti edelleen pahemmin kuin mielialani. Seurueeseemme kuului lisäkseni Johanna ja Anna, sekä myöhemmin Alina ja Sointu. Klubille sai jonottaa taas ihan mukavasti, mutta oli se sen arvoista. Ilta sujui rattoisasti. ja ei aikaakaan kun tajusin että pilkkuun asti oli riehuttu taas kerran. Seuraava kuva liittyy hädin tuskin mihinkään...
JALAPEÑOLEIPÄ!♥


Tänään sitten käytyäni äänestämässä Haavistoa presidentiksi, tulin kotiin ja jumituin katsomaan vaalituloksia. Kyllähän se Haavisto meni tokalle kierrokselle. Tuuletin hieman. 

En ymmärrä miten en koskaan ole pitänyt otsistani otsiksena.
Välillä oon tyytyväinen hiusteni kätevyyteen.


Vaikka huomenna on vapaapäivä, nyt nukkumaan. Odotan innolla josko uusi puhelimeni saapuisi vihdoin Ilmajoelle huomenna. Fingers crossed.

Nighty night. x

maanantai 21. marraskuuta 2011

Hunting peace with Jane Doe.


Päiväni lähti käytiin mitä mainioimmin: herään siihen, että äitini soittaa mulle klo 07:15. Tasan puoli tuntia aikaa keretä ovesta ulos tai  bussista myöhästyminen on taattu. Yö on mennyt kuunnellessa naapurini joulukonserttia. Mariah Careyn All I want for Christams is you on kärsimystä etenkin klo 01 tienoilla soitettuna. Siinä sitten alan kokkailemaan eväitä töihin ja lähden kuin lähdenkin klo 07:45 kiirehtimään keskustorille. Huomaan vain hetken käveltyäni, että penikkatauti taas vaihteeksi puskee päälle ja itku silmässä + kivun kourissa silti jatkan matkaa ripeästi. bussi lähtee 07:58 ja oon pysäkillä 07:56. Huh, kerkesin. 
Bussi ei koskaan saavukaan, joten myöhästyn töistä.

Kotiin tulen kaupan kautta klo 16 jälkeen. Olen säästölinjalla Lontoon matkan takia, joten ainoa asia, jota saan ostaa, on ruoka. Jippii.

Mutta koska mulla ei ole parempaakaan tekemistä (eipä..) esittelen ostokseni, kuten paremmissakin piireissä tehdään. Yleensä esiteltävät ostokset kun tuppaavat olemaan kaikenlaista päällepantavaa tms, ajattelin olla niin Hipster Kitty, että mieluummin esittelen harvinmaisen mielenkiintoiset ruokaostokseni! How cool! 
Okei, ei oikeestaan.
Tämäkin homma kusi siihen, että oon hävittänyt kamerani siirtojohdon.
Oikeesti, WTF?

Kerran hukkasin viinipullon. Löysin sen n. 2h etsintöjä suoritettuani pakkasesta. Jäässä oli.


Homma kusee. Onneksi tänään tulee Huippumalli haussa ja Despikset. Oon levoton.

Ex-Oh-Ex-Oh
- Jenni