Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipeänä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipeänä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Wtf-situation vol. 366

Ah tätä ihanuutta. Olen taas kipeänä - viime kerrasta onkin jo huimat 2 viikkoa. Oon ollut kipeenä nyt kesäkuun yhdeksännestä tähän saakka aina joko 2:n tai 3:n viikon välein ja jotenkin musta tuntuu, et tää ei ole enää normaalia. Mukaan mahtuu esim. miljoona perusflunssaa, mystinen kuumeileva ihotauti, keuhkoputkentulehdus x 2, ruokamyrkytys ja keuhkokuume. Noh, tarinaan..

Tasan 2 viikkoa sitten raahauduin lääkäriin, koska luulin että hengenlähtö oli lähellä. Horkka, 38,5-39,5 kuumetta, lihasvärinä, korvakipu, päänsärky, keuhkokipu ja nielu kauttaaltaan pienellä haavalla.
Hoitaja ottaa CRP:n, tulehdusarvot 160 = korkein arvo mitä terveyskeskuksen pikalaitteet näyttää.
Yleensä tässä vaiheessa joutuu tyyliin tiputukseen, meikä lähetetään kotiin odottelemaan seuraavaan päivään lääkärinaikaa.
Lääkäri ottaa seuraavana päivänä kaikki testit, tulehdusarvot vieläkin lähes samat, veressä kaikki kunnossa, muutkin arvot vaikuttaa hyviltä. Lääkärin mukaan tautini ei kuitenkaan ole keuhkoputkentulehdus, joten sain lähetteen Hatanpäälle keuhkokuviin. Keuhkokuvissa "näkyi jotain, joka ei kuitenkaan olut keuhkokuumetta". Lääkäri soitti seuraavana päivänä sanoen, ettei voi varmaksi sanoa mikä mua vaivaa. Joku vaan on aika pielessä.
Tulos: Saan 10 pv:n kaamean lääkekuurin keuhkoputkentulehdukseen. Öh? Saikkupapereissa sairasloman syy oli "Akuutti määrittelemätön vaikean keuhkoputkentulehdus". Öhh?

Tässä välissä kerkesi olla jännähkö viikko Savonlinnassa JEE! Tuli taas todettua, että elämää on syntysijoillanikin!

Tänään valvottuani ensin koko yön luullen taas kuolevani, tällä kertaa luultuani umpparini puhjenneen, pääsen maailman kamalimman vatsakivun saattelemana sairaanhoitajalle. Hoitsu ottaa näytteet ja toteaa, ettei tämä ainakaan virtsatietulehdus ole. Hän ei myöskään keksi, mikä tämä eriskummallinen tautini voisi olla. Menen labran kautta kotiin ja saan uuden antibioottikuurin: Akuutin virtsatietulehduksen hoitoon, 1 tabletti 2 x päivässä. Wait, what?

Miks mua lääkitään lääkkeillä, jotka on tarkoitettu tauteihin joita mulla ei kuulemma ole? Mitä kohtaa en tässä ymmärrä?

Juu ja vatsa on ollut koko päivän sellanen, että jos tää tästä pahenee niin puhelinneuvonnan mukaan lähden piipaa-autolla Acutaan. Fuck that, minä menen huomenna töihin! Kävelyni näyttää ehkä hieman erikummaliselta, hieman telemark-tyyppinen ratkaisu, mutta oh well!

Tässä minä kävelemässä.


Voi Mari onneksi tulit mua piristämään.

Noniin, eikähän siinä ollut maailmatuskaa tarpeeksi tältä illalta.
Minä ja vatsani kuittaamme.

torstai 22. syyskuuta 2011

To Helsinki & back

Kello löi tiistaina aamupäivästä 10 ja meitsi huusi innoissaan Roadtrippiä. Ystävälläni Alinalla oli työhaastattelu Helsingissä, joten tottakai minä olin heti lähdössä mukaan shoppausseuraksi Alinan tätä ehdottaessa. Vaatekaappi huutaisi hallelujaa jos saisin vihdoin ostettua farkut, jotka jo pitkään olen halunnut, mutta joista kokoni on aina jäänyt uupumaan sen ilmeisesti suurehkon menekin takia.
Matkaevästä käytiin Linnatuulesta ja Helsingissä oltiin hieman ennen klo 13.

Ratissa Mike, Alina shotgunilla ja meikä laitettiin naureskelemaan omille jutuilleni Micran takapenkille

Linnatuulen puuterointihuoneessa otetut Androidlaatuiset matkakertomuskuvat





Törmättiin reissullamme myös Siniin ja Johannaan, joista jälkimmäisen kanssa kävin sumppikupposillakin! Shoppailupäivä hurahti tajutonta vauhtia ja ei aikaakaan, kun jo oltiin takas turvallisesti Tampereella.


Mukaan tarttui yllättävän vähän mitään, mutta sain kuin sainkin ne farkkuni! Weekdaystä siis hommasin nämä rakkauteni kohteet ja hinta oli mitä lompakkoystävällisin 30€!
Tummansiniset korkeavyötäröiset pillifarkut = kaikki mitä farkuilta tarvitsen. Kuvaa en pöksyistä jaksanut/viitsinyt ottaa farkkujen ollessa päälläni, joten vieressä takamukseni...







Puserokin tarttui mukaan - eri kaupasta kylläkin. Tämä unelmankevyt puuterin värinen paituli löytyi Monkista.
Mulla kieltämättä on kyllä jo ehkä hieman liiaksikin noita ohuita liihotuspaitoja jotka eivät lämmitä talvella yhtään, mutta tämä oli pakkosaatava noiden niskassa olevien nappien ja kivan värin takia.
Käyttöä tälle paidalle varmasti on, sitä en epäile hetkeäkään.
Kaikin puolin mainio ostos siis.
(Lukuunottamatta sitä että tää on taas niitä paitoja joita saa koko ajan olla silittämässä)


Löysin Monkista myös tämän poronsarvikorun. Riipuksia ei voi koskaan olla liikaa, that's a fact.

Nyt mulla on lupa onnitella itseäni siitä, etten ostanut oikeastaan mitään turhaa. Kerta se on ensimmäinenkin.

Tänään sitten koomailin koko aamu- ja iltapäivän tätä flunssaani pois. Epäonnistuin tässä missiossani ja nyt tuntuu siltä että pahenemaan päin! Fuuuckyeah. Nojaa, onneksi ilta oli mukava mukavassa seurassa. Käväistiin Eevan kanssa teellä Oonalla ja hyvä seura sai mut unohtamaan sen, että olen tosiaan kipeä. Kostautuu huomenaamuna, mutta sitä mietitään sitten. Jossain vaiheessa iltaa suuntasimme Valtsuun ostamaan mielitekoja. Mulle jäi mukaan Pepsi Max, kalamataoliiveja, tulista rahkamössöä ja kurkku. Ai että mulla on tasapainoinen ruokavalio.. Pelastuksekseni saanen ilmoittaa, että päiväruokani oli mitä maittavin ja terveellisin:

Porkkanakukkakaaliparsakaalitomaattimössöä ja pintamaustettua paistettua kesäkurpitsaa

Miten musta tuntuu, et oon ainoa ihmien joka oikeesti tykkää mun kokkauksista? Oh well..
Kuten varmaan julkaisuajasta näkyy, taas on yö.
Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja muutan unirytmini! Tästä se lähtee. Nyt siis nukkumaan.

Naurakaa Hipster Kittylle niinkuin minäkin nauran. So true.



Adiooos,
- Jenni

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Heei Johanna, saanks mä istuu sun viereen?


Otsikkoon lainaamani biisi on voittamaton.

Nuha - nyt se sitten viimein pamahti päälle. Viimeiset pari päivää olen viettänyt mietiskellessäni omaa olotilaani, joka on ollut päivä päivältä flunssaisempi. Kello tulee kohta 4 ja meikäläinen palloilee täällä vielä ihan täydessä vauhdissa. Nukkuminen kun ei vaan yksinkertaisesti tämän nokan kanssa onnistunut. Täytyy kohta yrittääkin uudemman kerran.

Olen huomannut olevani ehkä maailmankaikkeuden hitain postaaja, joten en edes jaksa pahoitella sitä enää. Minkäs sille teen, että tuppaan olla vähän tohelo, torvelo ja joinain päivinä aivan duppaduuriskin.

Päälle viikkohan on taas hurahtanut siitä, kun viimeksi päivittelin. Tällä välillä kerkesi tapahtua vaikka mitä hupaisaa (todistelen siis tässä itselleni etten vain ole pyöriskellyt omassa kopperossani koko mennyttä viikkoa) mutta näin mukavimpana asiana voisin sanoa sen, että ex-kämppikseni ja hyvä kuomaseni Johanna tuli Helsingin metropolista tänne Tampereen rauhaan pyörähtämään.
Kävimme lähes joka päivä kaupungilla kiertelemässä vaatekauppoja ja vuokraamassa leffoja. American Dineriinkin oli mitä ilmeisimmin pakko päästä. 

Söin mielettömän maukkaan salaatin (kerkesin syödä sen ennen kuvan ottamista HEH) ja Johanna tilasi  Sandwichin

Elokuvissa kävin tiistaina Annan kanssa katsomassa Crazy, Stupid, Love:n joka yllätyksekseni oli oikeesti aivan mahtava! Jotenkin muhun ei ole pitkään aikaan uponnut lähes mitkään komediat (lukuunottamatta Hangoveria tietty) tai sit etenkään draamakomediat, mutta tätä elokuvaa katsoessa nauroin takamukseni penkin alle. Niin käy joskus. Seuraavalla kuvalla on yhteys elokuvaan, muttei (välttämättä) sen mahtavuuteen:


Semmosta.

Ns. arkiviikko meni ja meni ja meni ja meni niin nopeasti, etten kerennyt kunnolla edes tajuta, että viikonloppu oli tullut. Päätimme porukalla lähteä Yo-Talolle Big Poppiin, jota harvoin tulee missattua. Sinne sitten suuntasimme porukalla minäannamallualinamikejohannaoonaeeva. Ilta sujui hyvin rattoisasti, vaikkakin lievää alkoholisoitumista oli havaittavissa. Kotoani löytyi myös n. klo 05.00 kolme epäilyttävää henkilöä, jotka pysyvät miltei salassa Paint-goes-Matrix-goes-supercool-aurinkolasien ansiosta.



Seuraava aamu olikin maittava, to say the least.


Aamu-/päiväruoka koostui seuruieessamme mm. kreikkalaisesta salaatista, tonnikalasta, suolapähkinöistä, soijapihvieinesmuusista, karjalanpiirakoista, suolakurkuista ja Pepsi Maxista. Kaikkein parasta tässä on, ettei ateria ollut kaapin perältä koottu, vaan mentiin Annan kanssa aamulla kumpikin kauppaan ostamaan sitä mitä teki sillä hetkellä mieli.

Kyseinen päivä viettiin seuraavalla porukalla (edustuskuvat):

Kissa Jouluna
Kari

H-Kyrön edustusposse

EE-mennääntanssimaan-VA


No söpöliini kultamussukkahan se siinä!


Sinne taas yksi seitsemänpäväinen meni menojaan ja niin meni Johannakin. Sad.
Johanna tulisitko jo takaisin?

Tämän viikon alkupakettia päivitellään sitten vuorostaan huomenna. Nyt Ibumaxia ja vitamiineja nassuun, villasukat jalkaan ja unille.


Nighty night lovers.
- Jenni