Sarjassamme "Nothing interesting" osa 78 "Still not interesting"

Unenlahjani ovat valloittavan ihanat. Viimeisen kahden vuorokauden aikana olen nukkunut arviolta 24h, tuntematta itseäni kertaakaan pirteäksi. Päivät ovat kuluneet Facebookissa ja MTV:tä tuijotellen, sillä työkutsuja ei ole tullut. Fingers crossed, toivottavasti pääsen taas huomenna vaihtamaan kakkavaippoja. Pure love.

Viikonloppuna olin kiertämässä maailmaa uusissa kengissäni. Kengät ovat niin korkeat, että jos niilla taittaa nilkan, nilkka ei vain taitu vaan murtuu. Safety first, siispä päätin juoda lauantai-illan aikana vain lasin viiniä. Toisin kävi, ei siitä sen enempää.

kenkäasetelman maahanlasku

huoneestani löytynyt venäläinen ikonikolmikko

minä ja alaston kämppikseni

JOO, ei mulla muuta. Öitä.

Wtf-situation vol. 366

Ah tätä ihanuutta. Olen taas kipeänä - viime kerrasta onkin jo huimat 2 viikkoa. Oon ollut kipeenä nyt kesäkuun yhdeksännestä tähän saakka aina joko 2:n tai 3:n viikon välein ja jotenkin musta tuntuu, et tää ei ole enää normaalia. Mukaan mahtuu esim. miljoona perusflunssaa, mystinen kuumeileva ihotauti, keuhkoputkentulehdus x 2, ruokamyrkytys ja keuhkokuume. Noh, tarinaan..

Tasan 2 viikkoa sitten raahauduin lääkäriin, koska luulin että hengenlähtö oli lähellä. Horkka, 38,5-39,5 kuumetta, lihasvärinä, korvakipu, päänsärky, keuhkokipu ja nielu kauttaaltaan pienellä haavalla.
Hoitaja ottaa CRP:n, tulehdusarvot 160 = korkein arvo mitä terveyskeskuksen pikalaitteet näyttää.
Yleensä tässä vaiheessa joutuu tyyliin tiputukseen, meikä lähetetään kotiin odottelemaan seuraavaan päivään lääkärinaikaa.
Lääkäri ottaa seuraavana päivänä kaikki testit, tulehdusarvot vieläkin lähes samat, veressä kaikki kunnossa, muutkin arvot vaikuttaa hyviltä. Lääkärin mukaan tautini ei kuitenkaan ole keuhkoputkentulehdus, joten sain lähetteen Hatanpäälle keuhkokuviin. Keuhkokuvissa "näkyi jotain, joka ei kuitenkaan olut keuhkokuumetta". Lääkäri soitti seuraavana päivänä sanoen, ettei voi varmaksi sanoa mikä mua vaivaa. Joku vaan on aika pielessä.
Tulos: Saan 10 pv:n kaamean lääkekuurin keuhkoputkentulehdukseen. Öh? Saikkupapereissa sairasloman syy oli "Akuutti määrittelemätön vaikean keuhkoputkentulehdus". Öhh?

Tässä välissä kerkesi olla jännähkö viikko Savonlinnassa JEE! Tuli taas todettua, että elämää on syntysijoillanikin!

Tänään valvottuani ensin koko yön luullen taas kuolevani, tällä kertaa luultuani umpparini puhjenneen, pääsen maailman kamalimman vatsakivun saattelemana sairaanhoitajalle. Hoitsu ottaa näytteet ja toteaa, ettei tämä ainakaan virtsatietulehdus ole. Hän ei myöskään keksi, mikä tämä eriskummallinen tautini voisi olla. Menen labran kautta kotiin ja saan uuden antibioottikuurin: Akuutin virtsatietulehduksen hoitoon, 1 tabletti 2 x päivässä. Wait, what?

Miks mua lääkitään lääkkeillä, jotka on tarkoitettu tauteihin joita mulla ei kuulemma ole? Mitä kohtaa en tässä ymmärrä?

Juu ja vatsa on ollut koko päivän sellanen, että jos tää tästä pahenee niin puhelinneuvonnan mukaan lähden piipaa-autolla Acutaan. Fuck that, minä menen huomenna töihin! Kävelyni näyttää ehkä hieman erikummaliselta, hieman telemark-tyyppinen ratkaisu, mutta oh well!

Tässä minä kävelemässä.

Voi Mari onneksi tulit mua piristämään.

Noniin, eikähän siinä ollut maailmatuskaa tarpeeksi tältä illalta.
Minä ja vatsani kuittaamme.

Kukkuu!

Sellaista vain ilmoittelen, että blogini löytyy nyt myös Bloglovinista ja Blogilistasta.
Yay, vihdoinkin saan jotain aikaan!

Palailen pian. Tällä kertaa todella pian.

Sillävälin voit rauhassa miettiä, josko haluaisit lahjoittaa minulle 104,81€. Asoksen unelmakengät haluavat, että ostan ne.

Voisit myös tosiaan seurata blogiani Bloglovinissa tai Blogilistassa.

Terkkuja pikselikeittiöstä.

Picking up the pieces

Heippa vain taas. Tai no taas ja taas, onhan tässä taas tovi jo vierähtänyt.(nevergonnagiveup)

Totta tosiaan, vuosi vaihtui ja joulukin meni matkoihinsa. Bloginikin sai uuden ilmeen. Elelen edelleen tasaista päiväkodintätielämääni ja jatkan turhasta stressaamista minkä kerkeän. 

MANU ♥

Joulun vietin Ilmajoella kotoisissa tunnelimissa liian ruoan ja löhöilyn parissa. Uskomattoman kahden viikon pituinen joululomani vietin oikeastaan lähes kokonaan Ilmajoella seuranani äippä, Pizna ja elämäni rakkaus a.k.a. Manu.

Vuosi vaihtui kirotusta kirottuun Lontoon sijaan (syyt ovat hyvät) Nokialla Alinan palatsissa. En vielä koskaan ole ollut näin iloinen jättäessäni mennen vuoden taakseni. 2011 oli aika lailla suolesta.

Ja sitten FOOOOOOOOSSSH, nykyhetkeen:

Viikko sitten lähdin Annan kanssa Helsinkiin, tarkoituksenamme kohdata elämämme tarkoitus, tunnetaan paremmin nimellä Gym Class Heroes. Kyseinen poppoo esiintyi 16.1. Tavastialla ja keikka oli liian mahtava sen enempää puittavaksi. en pysty vieläkään pukemaan sitä yleisfiilistä sanoiksi. Yövyimme keikkaseuramme ja pitkäaikaisen ystäväni Nean luona. Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu.

17.1. meni koomatessa. Oltiin Annan kanssa molemmat ihan poissa raiteilta edellisen illan takia. Päätettiin mennä leffaan hyödyntämään Superpäivän tarjouksia, ja leffavalintamme oli Hysteria. Olin niin kuolemanväsynyt että nauroin ja puolinukahtelin vuoron perään koko elokuvan ajan.

POST RAUMATIC GCH RELATED DEPRESSION

Viikonloppuna Helsinki tuli luokseeni kylään. Ystäväni Johanna päätti tulla Tamperevisiitille ja majoittui luokseni. Helsingissä Anna nukkui vieressäni hengitysraotta, joten sain hänen pirullisen influenssatyyppisen ratkaisun itselleni. Oma versioni vaan sisälsi kuumeen sijaan 34 asteen alilämmön. Tämä ei silti estänyt Johannaa ja minua nappaamasta Maria ja Oonaa haaremiimme ja suuntaamasta Rumaan. Selvin päin kuin vanhoina hyvinä päivinä! Mulla oli todella hauskaa ja seura oli erittäin maittavaa. 

Illan teemabiisi oli Jet:n Are You Gonna Be My Girl. Ultimaattinen tunnelmannostattaja!

Seuraava aamu näytti tältä

Aikamme MTV:tä tuijoteltuamme päätimme lähteä syömään. Mun elämäni ysi hämäävimmistä/häiritsevimmistä asioista on se, että arviolta puolet mun kavereista on töissä McDonald's:ssa ja kukaan niistä ei osaa puhua enää muusta kun mäkistä ja vielä mäkkikielellä! Wtf? Oli siis mitä luontaisimpaa että suuntanamme oli mäkki.

Tuli muuten syötyä.

KAUNIIT YSTÄVÄNI + MARSU

KAAOS vs. TAITEENI

WTF, BABY? WHERE ARE YOU FROM?

Lauantai-illan suunnitelma oli mennä kierimään Klubille selvin päin, sillä olo ei ollut parantunut entisestä, vaan ruumiinlämpöni heittelehti edelleen pahemmin kuin mielialani. Seurueeseemme kuului lisäkseni Johanna ja Anna, sekä myöhemmin Alina ja Sointu. Klubille sai jonottaa taas ihan mukavasti, mutta oli se sen arvoista. Ilta sujui rattoisasti. ja ei aikaakaan kun tajusin että pilkkuun asti oli riehuttu taas kerran. Seuraava kuva liittyy hädin tuskin mihinkään...

JALAPEÑOLEIPÄ!♥

Tänään sitten käytyäni äänestämässä Haavistoa presidentiksi, tulin kotiin ja jumituin katsomaan vaalituloksia. Kyllähän se Haavisto meni tokalle kierrokselle. Tuuletin hieman. 

En ymmärrä miten en koskaan ole pitänyt otsistani otsiksena.

Välillä oon tyytyväinen hiusteni kätevyyteen.

Vaikka huomenna on vapaapäivä, nyt nukkumaan. Odotan innolla josko uusi puhelimeni saapuisi vihdoin Ilmajoelle huomenna. Fingers crossed.

Nighty night. x

Hunting peace with Jane Doe.

Päiväni lähti käytiin mitä mainioimmin: herään siihen, että äitini soittaa mulle klo 07:15. Tasan puoli tuntia aikaa keretä ovesta ulos tai  bussista myöhästyminen on taattu. Yö on mennyt kuunnellessa naapurini joulukonserttia. Mariah Careyn All I want for Christams is you on kärsimystä etenkin klo 01 tienoilla soitettuna. Siinä sitten alan kokkailemaan eväitä töihin ja lähden kuin lähdenkin klo 07:45 kiirehtimään keskustorille. Huomaan vain hetken käveltyäni, että penikkatauti taas vaihteeksi puskee päälle ja itku silmässä + kivun kourissa silti jatkan matkaa ripeästi. bussi lähtee 07:58 ja oon pysäkillä 07:56. Huh, kerkesin. 

Bussi ei koskaan saavukaan, joten myöhästyn töistä.

Kotiin tulen kaupan kautta klo 16 jälkeen. Olen säästölinjalla Lontoon matkan takia, joten ainoa asia, jota saan ostaa, on ruoka. Jippii.

Mutta koska mulla ei ole parempaakaan tekemistä (eipä..) esittelen ostokseni, kuten paremmissakin piireissä tehdään. Yleensä esiteltävät ostokset kun tuppaavat olemaan kaikenlaista päällepantavaa tms, ajattelin olla niin Hipster Kitty, että mieluummin esittelen harvinmaisen mielenkiintoiset ruokaostokseni! How cool! 

Okei, ei oikeestaan.

Tämäkin homma kusi siihen, että oon hävittänyt kamerani siirtojohdon.

Oikeesti, WTF?

Kerran hukkasin viinipullon. Löysin sen n. 2h etsintöjä suoritettuani pakkasesta. Jäässä oli.

Homma kusee. Onneksi tänään tulee Huippumalli haussa ja Despikset. Oon levoton.

Ex-Oh-Ex-Oh

- Jenni

Kuitti.

Ei sitten mitään sanottavaa!

Oon niin kuollut näihin aamuheräämisiin jo näin kahden viikon jälkeen. Kello 06:00 ei ole millään tavalla inhimillinen aika herätä!

Tänään protestoin ja torkutin puoli tuntia pitempään kun normaalisti ja en juonut aamukahviani. Tulos: äkänen Jenni-täti meinaa nukahtaa aamupalapöytään. Onneks kuuden vanhoja ei tartte syöttää, olis voinu olla lusikka parilla muksulla nenässä.

Tällä hetkellä mua pitää hengissä:

- puolen tunnin mittaiset suihkut (anteeksi maapallo)

- porkkanalaatikko

- persimonit

- kahvi

- MTV

- kalenterini järjestelmällisyys

- Burana 

Kaikki sisäistyy tässä kuvassa.

Oh fuck.
12 päivää vajaa 2 kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi viitsin/jaksoin/kykenin kirjoittamaan sanaakaan elämästäni. Ehei, ei mulla mitään syytä tähän. Ei suinkaan!
Oon vaan yksinkertasesti aikaansaamaton aina sillon, kun sille päälle satun. turha tätä on enempää mennä vatvomaan. Tästä on tulossa tämänastisen elämäni pisin tuskaliain päivitys, että Sinä siellä, ONNEA.

PÄIVITYSPÄIVITYKSEN OSA 1.
Alanyapostaus!


14.10.-22.10. vietin lomaillen Alanyan auringossa leikkien Alanyan kuningasta.

• En ruskettunut yhtään, vaikka vietin min. 4 tuntia päivässä rannalla maaten.
• Baarissa/bilettämässä en käynyt kertaakaan loman aikana.
• Pinja meinattiin ostaa viidelläsadalla kamelilla.
• Vaihdettiin hotellihuonetta kahdesti, hotellia kerran.
• Sairastuin pahaan ruokamyrkytykseen ja kammoan nykyisin pizzaa.
• Uhmasin korkean paikan pelkoani.
• Söin. Paljon. Ylläri.
• Eksyin siskoni kanssa Istanbulin lentokentällä.
• Ostoksiini kuului mm. 2 hupparia, 3 paitaa, pari korua, hätävarana ostettu laukku, lompakko, korkkarit, Absolut Vodka Vanillaa, turkish delighttia ja kahdet aurinkolasit.

Seuraavista kuvista selkeytystä edelliseen..

Omnomnomnomnomm.

ruokamyrkytyskuva = alltimelove.

Matka meni rattoisasti, mutta olin kyllä todella onnellinen, saapuessamme takaisin Suomeen. Mulla on aivan kamala lentopelko ja korkeanpaikankammo. Olen ylpeä itsestäni etten tirauttanut kuin pari paniikkikyyneltä aina lentoon lähtiessä.


PÄIVITYSPÄIVITYKSEN OSA 2.
Bilepostaus!


Musta on varmaan tullut vanhus. Tällä tarkoitan sitä, etten enää osaa juhlia. Mulla on tullu käyttöön tällanen epämääräinen kaikki-tai-ei-mitään -tyyli, ja useimmin lähtiessäni johonkin ulos tuulettamaan päätä, saan niin järkyttävän päänsäryn, että ilta loppuu lyhyeen. Silti kuin ihmeen kaupalla on musta ilmaantunut sopivaa ja vähemmän sopivaa materiaalia useista karkeloista.. Ehkä en vielä jääkään eläkkeelle.
Seuraavassa harvat sopivat.

c m.p.

c satu

PÄIVITYSPÄIVITYKSEN OSA 3.
Työpostaus!

Minä olen väsynyt. Todella, todella väsynyt. Vihdoin oon päässy työn makuun ja loppua ei tule. Kahta eri työtä tällä hetkellä siis teen, eli promootiohommien lisäksi olen Jenni-täti. Jenni-täti on mun uusi erikoinen alter egoni, joka herää klo 6 joka arkiaamu hoitamaan lapsia päiväkotiin.
Vaikka päiväkotityö on rankkaa, on se myös yllättävän hauskaa.
Parasta koko paikassa on tahattomasti hauskat lapset.

Heikki, 5v : "NYT SE ILO IRTOO"
Minä: "Heikki nyt lopetat sen alasti juoksemisen.."

PÄIVITYSPÄIVITYKSEN OSA 4.
"kaikki muu"-postaus!

• Minua harmittaa, ettei mulla ole ollut aikaa ystävilleni viimeaikoina.
• Johanna tulee tänne viikonloppuna, jes!
• Lähden Soinnun, Alinan ja Miken kanssa Lontooseen uudeksivuodeksi!
• Värjäsin hiukseni oranssiksi, niistä tuli viininpunaiset.
• Mun pitäs mennä nukkumaan, jotta jaksan mennä huomenna töihin.

Siinä pahimmat.

Skarppaan nyt.

Adios lovers,

-Jenni

To Helsinki & back

Kello löi tiistaina aamupäivästä 10 ja meitsi huusi innoissaan Roadtrippiä. Ystävälläni Alinalla oli työhaastattelu Helsingissä, joten tottakai minä olin heti lähdössä mukaan shoppausseuraksi Alinan tätä ehdottaessa. Vaatekaappi huutaisi hallelujaa jos saisin vihdoin ostettua farkut, jotka jo pitkään olen halunnut, mutta joista kokoni on aina jäänyt uupumaan sen ilmeisesti suurehkon menekin takia.
Matkaevästä käytiin Linnatuulesta ja Helsingissä oltiin hieman ennen klo 13.

Ratissa Mike, Alina shotgunilla ja meikä laitettiin naureskelemaan omille jutuilleni Micran takapenkille

Linnatuulen puuterointihuoneessa otetut Androidlaatuiset matkakertomuskuvat

Törmättiin reissullamme myös Siniin ja Johannaan, joista jälkimmäisen kanssa kävin sumppikupposillakin! Shoppailupäivä hurahti tajutonta vauhtia ja ei aikaakaan, kun jo oltiin takas turvallisesti Tampereella.

Mukaan tarttui yllättävän vähän mitään, mutta sain kuin sainkin ne farkkuni! Weekdaystä siis hommasin nämä rakkauteni kohteet ja hinta oli mitä lompakkoystävällisin 30€!
Tummansiniset korkeavyötäröiset pillifarkut = kaikki mitä farkuilta tarvitsen. Kuvaa en pöksyistä jaksanut/viitsinyt ottaa farkkujen ollessa päälläni, joten vieressä takamukseni...

Puserokin tarttui mukaan - eri kaupasta kylläkin. Tämä unelmankevyt puuterin värinen paituli löytyi Monkista.
Mulla kieltämättä on kyllä jo ehkä hieman liiaksikin noita ohuita liihotuspaitoja jotka eivät lämmitä talvella yhtään, mutta tämä oli pakkosaatava noiden niskassa olevien nappien ja kivan värin takia.
Käyttöä tälle paidalle varmasti on, sitä en epäile hetkeäkään.
Kaikin puolin mainio ostos siis.
(Lukuunottamatta sitä että tää on taas niitä paitoja joita saa koko ajan olla silittämässä)

Löysin Monkista myös tämän poronsarvikorun. Riipuksia ei voi koskaan olla liikaa, that's a fact.

Nyt mulla on lupa onnitella itseäni siitä, etten ostanut oikeastaan mitään turhaa. Kerta se on ensimmäinenkin.

Tänään sitten koomailin koko aamu- ja iltapäivän tätä flunssaani pois. Epäonnistuin tässä missiossani ja nyt tuntuu siltä että pahenemaan päin! Fuuuckyeah. Nojaa, onneksi ilta oli mukava mukavassa seurassa. Käväistiin Eevan kanssa teellä Oonalla ja hyvä seura sai mut unohtamaan sen, että olen tosiaan kipeä. Kostautuu huomenaamuna, mutta sitä mietitään sitten. Jossain vaiheessa iltaa suuntasimme Valtsuun ostamaan mielitekoja. Mulle jäi mukaan Pepsi Max, kalamataoliiveja, tulista rahkamössöä ja kurkku. Ai että mulla on tasapainoinen ruokavalio.. Pelastuksekseni saanen ilmoittaa, että päiväruokani oli mitä maittavin ja terveellisin:

Porkkanakukkakaaliparsakaalitomaattimössöä ja pintamaustettua paistettua kesäkurpitsaa

Miten musta tuntuu, et oon ainoa ihmien joka oikeesti tykkää mun kokkauksista? Oh well..

Kuten varmaan julkaisuajasta näkyy, taas on yö.

Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja muutan unirytmini! Tästä se lähtee. Nyt siis nukkumaan.

Naurakaa Hipster Kittylle niinkuin minäkin nauran. So true.

Adiooos,

- Jenni

Heei Johanna, saanks mä istuu sun viereen?

Otsikkoon lainaamani biisi on voittamaton.

Nuha - nyt se sitten viimein pamahti päälle. Viimeiset pari päivää olen viettänyt mietiskellessäni omaa olotilaani, joka on ollut päivä päivältä flunssaisempi. Kello tulee kohta 4 ja meikäläinen palloilee täällä vielä ihan täydessä vauhdissa. Nukkuminen kun ei vaan yksinkertaisesti tämän nokan kanssa onnistunut. Täytyy kohta yrittääkin uudemman kerran.

Olen huomannut olevani ehkä maailmankaikkeuden hitain postaaja, joten en edes jaksa pahoitella sitä enää. Minkäs sille teen, että tuppaan olla vähän tohelo, torvelo ja joinain päivinä aivan duppaduuriskin.

Päälle viikkohan on taas hurahtanut siitä, kun viimeksi päivittelin. Tällä välillä kerkesi tapahtua vaikka mitä hupaisaa (todistelen siis tässä itselleni etten vain ole pyöriskellyt omassa kopperossani koko mennyttä viikkoa) mutta näin mukavimpana asiana voisin sanoa sen, että ex-kämppikseni ja hyvä kuomaseni Johanna tuli Helsingin metropolista tänne Tampereen rauhaan pyörähtämään.

Kävimme lähes joka päivä kaupungilla kiertelemässä vaatekauppoja ja vuokraamassa leffoja. American Dineriinkin oli mitä ilmeisimmin pakko päästä. 

Söin mielettömän maukkaan salaatin (kerkesin syödä sen ennen kuvan ottamista HEH) ja Johanna tilasi  Sandwichin

Elokuvissa kävin tiistaina Annan kanssa katsomassa Crazy, Stupid, Love:n joka yllätyksekseni oli oikeesti aivan mahtava! Jotenkin muhun ei ole pitkään aikaan uponnut lähes mitkään komediat (lukuunottamatta Hangoveria tietty) tai sit etenkään draamakomediat, mutta tätä elokuvaa katsoessa nauroin takamukseni penkin alle. Niin käy joskus. Seuraavalla kuvalla on yhteys elokuvaan, muttei (välttämättä) sen mahtavuuteen:

Semmosta.

Ns. arkiviikko meni ja meni ja meni ja meni niin nopeasti, etten kerennyt kunnolla edes tajuta, että viikonloppu oli tullut. Päätimme porukalla lähteä Yo-Talolle Big Poppiin, jota harvoin tulee missattua. Sinne sitten suuntasimme porukalla minäannamallualinamikejohannaoonaeeva. Ilta sujui hyvin rattoisasti, vaikkakin lievää alkoholisoitumista oli havaittavissa. Kotoani löytyi myös n. klo 05.00 kolme epäilyttävää henkilöä, jotka pysyvät miltei salassa Paint-goes-Matrix-goes-supercool-aurinkolasien ansiosta.

Seuraava aamu olikin maittava, to say the least.

Aamu-/päiväruoka koostui seuruieessamme mm. kreikkalaisesta salaatista, tonnikalasta, suolapähkinöistä, soijapihvieinesmuusista, karjalanpiirakoista, suolakurkuista ja Pepsi Maxista. Kaikkein parasta tässä on, ettei ateria ollut kaapin perältä koottu, vaan mentiin Annan kanssa aamulla kumpikin kauppaan ostamaan sitä mitä teki sillä hetkellä mieli.

Kyseinen päivä viettiin seuraavalla porukalla (edustuskuvat):

Kissa Jouluna

Kari

H-Kyrön edustusposse

EE-mennääntanssimaan-VA

No söpöliini kultamussukkahan se siinä!

Sinne taas yksi seitsemänpäväinen meni menojaan ja niin meni Johannakin. Sad.
Johanna tulisitko jo takaisin?

Tämän viikon alkupakettia päivitellään sitten vuorostaan huomenna. Nyt Ibumaxia ja vitamiineja nassuun, villasukat jalkaan ja unille.


Nighty night lovers.
- Jenni

Perfectly fine.

Blogin väri muuttui tummemmaksi ja itse muutuin valoisammaksi, kun vihdoin tänä aamuna tajusin syksyn todella tulleen. Mikä sen parempaa kuin pimenevät illat, kynttilöiden poltto ja puiden lehtien tippuminen? Vihdoin!

Ensimmäiseksi pienimuotoinen anteeksipyyntö järkyttävän pitkän postauslakon vuoksi: sori. Heh. Tosiaan, en tiedä yhtään mitä mulla on mielestäni ollut niin tärkeää tekemistä, etten ole tänne päässyt jaarittelemaan. Noh, now I'm back.

Taisi olla edellisessä kirjoituksessa, kun kerroin joka maanantai alkavasta elämänmuutoksesta. Tällä kertaa alitin taas yhden viime maanantaina, eli siis tasan viikko sitten. Se oli goodbye lisätty sokeri ja valkoiset hiilarit. Kerran olen tätä settiä aikaisemmin kunnolla kokeillut, ja tää toimii todella hyvin jos haluaa keveämmän ja pirteemmän olon. Tämähän periaatteessa tarkoittaa sitä, että samalla mulla alkaisi bilelakko mutta suon itselleni yhden "repsahduspäivän" per viikko ja silloinkin mahd. sokerittomana. Hyvin olen muuten taas sutviutunut tästä mutta mulla on aivan sairaaloinen karkkihimo! Ja ei, tätä ei korvata omenalla, pähkinöillä tai kupillisella teetä, haluan suklaata heti! Onneksi mulla riittää tahdonvoimaa. Toivottavasti.

kanaa ja oliiveja tomattikastikkeessa + kruunuvihannekset  

Kaikkein parasta tässä on, etten muuta mun ruokatottumuksia oikeastaan mihinkään. Alkuun ajattelin tällasta todennäköisesti hetkellistä ihan kunnon vieroittautumista noista valkoisista hiilareista, että jätin oikeastaan kaikenlaisset viljatuotteet pois ruokavaliostani. Täysjyväpastaahan saisi syödä, mutta musta noi kruunukasvikset näyttää tällä hetkellä paljon houkuttelevimmalta. : )


Olen viettänyt niin paljon aikaa neljän seinän sisällä viimeaikoina, että olen ihan koukuttunut Sinkkuelämään. Taas! Kaikki tuotantokaudet olen katsonut ainakin kolmeen kertaan kokonaan mutta silti en saa tarpeeksi ultimate-idolistani Carriesta. Tälläkin hetkellä kattelen Sinkkiksiä näin sivusilmällä ja toivon itsekin olevani ohjelman maisemissa. Kamalaa; elän pääni sisällä New Yorkissa! Siinä mulle on kunnon get-away, niin monet tutut kun ovat tälläkin hetkellä jossain aivan muualla kuin Suomessa. t. kateellinen

Tässä kuvia melkein.. Hui kamala, itseasiassa puolentoista viikon takaa! Minä ja Anna käytiin M-Marketista (also known as kallein lähikauppa ikinä) hakemassa syötävää.
Ensimmäisestä kuvasta voi huomata että juoksimme kaatosateessa. Toisesta kuvasta näkynee että ruoka maistui.
(Onpa ruokakeskeinen postaus, onkohan mulla piilonälkä? : D )

Perjantaina käväisin Alinan, Miken ja Soinnun kanssa istumassa Passionissa. Ilta meni siihen että pelattiin pöydässä olevaa kosketusnäyttöpeliä ihan hulluina. Hirvee huuto on varmasti kuulunut nurkkapöydästä aina ennätysten rikkoutuessa. Seuraavassa erikoisia kuvia perjantailta.

Lauantaina ensin pähkäiltyäni sopivia tekemisvaihtoehtoja varmaan 2 tuntia, päädyin Eevan ja Taavin kanssa Yo-Talolle. Illan ohjelmassa oli Off The Hookit, mutta tapahtuman virallisena nimenä oli Sex, Music & Off The Hook. Porukkaa oli ihan mukavasti, vaikka eipä se ihmisten määrä menoa olisi häirinnytkään. Kaikinpuolin onnistunut ilta hämärine kuvineen. 

Huomasin tänään erikoisen (hirveän) piirteen itsessäni. Mulla on deucesduckfacesyndrooma! Joka ikisestä kuvasarjasta mitä musta on koskaan otettu todennäköisesti löytyy tämä samainen ilmeongelma. Tajusin tilanteeni kun katsoin kuvia jotka itsestäni olen webillä erinäisissä tilanteissa ottanut.

Tässä todistusaineistoa:

Seriously, WTF? Todella söpöä Jenni. note to self: ÄLÄ JATKA SAMAAN MALLIIN.

Eiköhän siinä tullut tärkeimmät.

Tästä lähtien lupaan postailla ahkerammin!

& I feel good

Adios lovers,

- Jenni

Sleepless

Note to self:
Lopeta se liiallinen kahvinjuonti!

Eilinen meni pizzan, viinin ja jäätelön merkeissä seurana Alina, Alinan poikaystävä Mike ja Sointu. Aloitettiin ilta meiltä, ja siirryimme illemmalla käymään Tampereen yöelämässä, joka ei ollutkaan niin kuollutta kuin odotin.
Hauskaa oli liiaksikin, mutta kotiin päästiin jo klo 3. Saavutus sekin.

Girls, girls, girls!

Tämä päivä onkin mennyt lähinnä olemiseen, kynsien uudelleenlakkaamiseen x 4 ja hiusoperoimiseen.

Päätin siis tosiaan kokeilla hiuksiini WWW Championin pilkkahintaan ostamaani Copper -sävyistä tehovärinaamiota.
Hairstorelta tosiaan kyseisen löysin hintaan 4€. Hiukseni ovat olleet tällaset punertavankuparisenvaaleenruskeahkot (???) jo muutaman vuoden, ja koko ajan punasempaan/oranssimpaan oon tätä väriä muuttanut, niin ajattelin kurkata, josko tästä naamiosta olisi mihinkään. Noh.. Tässä lopputulos:

 Jep, se on punainen & I love it. Tuotehan toimi kuin hoitoaine (hyvä sellanen), mutta antoi samalla kivasti sävyä. Vaikutusaika oli paketin mukaan 5-30 min, ja ite pidin sitä päässä vain n. 10 min. Mietin vaan, et mikäköhän olisi ollut tulos sen 30 min jälkeen..


Illalla kävin vielä moikkaamassa Eevaa ja Oona Café Europassa. Chilli paikka ja chilliä seuraa, kaikki mitä elämässä tarvitaan. Ainakin melkein.

Tässä vielä päivän mietteitä päiväkirjastani kuvan muodossa:

Menstrual cramps... Mental Breakdows... Mental illnes... Menopause...
ever noticed that all your problems begin with MEN?


Sellasta. Loppuun vielä shokkipaljastus siitä mitä teen ennen nukkumaanmenoa.

Kuvaan itseäni laatukusee-webillä, jolla voi muokata itselleen viikset.
Yes, yes, oui, oui! Mucho bueno!

Nyt oon jo myöhässä tapaamisesta Nukkumatin kanssa, joten
Adios & buenos noches!