To Helsinki & back

Kello löi tiistaina aamupäivästä 10 ja meitsi huusi innoissaan Roadtrippiä. Ystävälläni Alinalla oli työhaastattelu Helsingissä, joten tottakai minä olin heti lähdössä mukaan shoppausseuraksi Alinan tätä ehdottaessa. Vaatekaappi huutaisi hallelujaa jos saisin vihdoin ostettua farkut, jotka jo pitkään olen halunnut, mutta joista kokoni on aina jäänyt uupumaan sen ilmeisesti suurehkon menekin takia.
Matkaevästä käytiin Linnatuulesta ja Helsingissä oltiin hieman ennen klo 13.

Ratissa Mike, Alina shotgunilla ja meikä laitettiin naureskelemaan omille jutuilleni Micran takapenkille

Linnatuulen puuterointihuoneessa otetut Androidlaatuiset matkakertomuskuvat

Törmättiin reissullamme myös Siniin ja Johannaan, joista jälkimmäisen kanssa kävin sumppikupposillakin! Shoppailupäivä hurahti tajutonta vauhtia ja ei aikaakaan, kun jo oltiin takas turvallisesti Tampereella.

Mukaan tarttui yllättävän vähän mitään, mutta sain kuin sainkin ne farkkuni! Weekdaystä siis hommasin nämä rakkauteni kohteet ja hinta oli mitä lompakkoystävällisin 30€!
Tummansiniset korkeavyötäröiset pillifarkut = kaikki mitä farkuilta tarvitsen. Kuvaa en pöksyistä jaksanut/viitsinyt ottaa farkkujen ollessa päälläni, joten vieressä takamukseni...

Puserokin tarttui mukaan - eri kaupasta kylläkin. Tämä unelmankevyt puuterin värinen paituli löytyi Monkista.
Mulla kieltämättä on kyllä jo ehkä hieman liiaksikin noita ohuita liihotuspaitoja jotka eivät lämmitä talvella yhtään, mutta tämä oli pakkosaatava noiden niskassa olevien nappien ja kivan värin takia.
Käyttöä tälle paidalle varmasti on, sitä en epäile hetkeäkään.
Kaikin puolin mainio ostos siis.
(Lukuunottamatta sitä että tää on taas niitä paitoja joita saa koko ajan olla silittämässä)

Löysin Monkista myös tämän poronsarvikorun. Riipuksia ei voi koskaan olla liikaa, that's a fact.

Nyt mulla on lupa onnitella itseäni siitä, etten ostanut oikeastaan mitään turhaa. Kerta se on ensimmäinenkin.

Tänään sitten koomailin koko aamu- ja iltapäivän tätä flunssaani pois. Epäonnistuin tässä missiossani ja nyt tuntuu siltä että pahenemaan päin! Fuuuckyeah. Nojaa, onneksi ilta oli mukava mukavassa seurassa. Käväistiin Eevan kanssa teellä Oonalla ja hyvä seura sai mut unohtamaan sen, että olen tosiaan kipeä. Kostautuu huomenaamuna, mutta sitä mietitään sitten. Jossain vaiheessa iltaa suuntasimme Valtsuun ostamaan mielitekoja. Mulle jäi mukaan Pepsi Max, kalamataoliiveja, tulista rahkamössöä ja kurkku. Ai että mulla on tasapainoinen ruokavalio.. Pelastuksekseni saanen ilmoittaa, että päiväruokani oli mitä maittavin ja terveellisin:

Porkkanakukkakaaliparsakaalitomaattimössöä ja pintamaustettua paistettua kesäkurpitsaa

Miten musta tuntuu, et oon ainoa ihmien joka oikeesti tykkää mun kokkauksista? Oh well..

Kuten varmaan julkaisuajasta näkyy, taas on yö.

Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja muutan unirytmini! Tästä se lähtee. Nyt siis nukkumaan.

Naurakaa Hipster Kittylle niinkuin minäkin nauran. So true.

Adiooos,

- Jenni

Perfectly fine.

Blogin väri muuttui tummemmaksi ja itse muutuin valoisammaksi, kun vihdoin tänä aamuna tajusin syksyn todella tulleen. Mikä sen parempaa kuin pimenevät illat, kynttilöiden poltto ja puiden lehtien tippuminen? Vihdoin!

Ensimmäiseksi pienimuotoinen anteeksipyyntö järkyttävän pitkän postauslakon vuoksi: sori. Heh. Tosiaan, en tiedä yhtään mitä mulla on mielestäni ollut niin tärkeää tekemistä, etten ole tänne päässyt jaarittelemaan. Noh, now I'm back.

Taisi olla edellisessä kirjoituksessa, kun kerroin joka maanantai alkavasta elämänmuutoksesta. Tällä kertaa alitin taas yhden viime maanantaina, eli siis tasan viikko sitten. Se oli goodbye lisätty sokeri ja valkoiset hiilarit. Kerran olen tätä settiä aikaisemmin kunnolla kokeillut, ja tää toimii todella hyvin jos haluaa keveämmän ja pirteemmän olon. Tämähän periaatteessa tarkoittaa sitä, että samalla mulla alkaisi bilelakko mutta suon itselleni yhden "repsahduspäivän" per viikko ja silloinkin mahd. sokerittomana. Hyvin olen muuten taas sutviutunut tästä mutta mulla on aivan sairaaloinen karkkihimo! Ja ei, tätä ei korvata omenalla, pähkinöillä tai kupillisella teetä, haluan suklaata heti! Onneksi mulla riittää tahdonvoimaa. Toivottavasti.

kanaa ja oliiveja tomattikastikkeessa + kruunuvihannekset  

Kaikkein parasta tässä on, etten muuta mun ruokatottumuksia oikeastaan mihinkään. Alkuun ajattelin tällasta todennäköisesti hetkellistä ihan kunnon vieroittautumista noista valkoisista hiilareista, että jätin oikeastaan kaikenlaisset viljatuotteet pois ruokavaliostani. Täysjyväpastaahan saisi syödä, mutta musta noi kruunukasvikset näyttää tällä hetkellä paljon houkuttelevimmalta. : )


Olen viettänyt niin paljon aikaa neljän seinän sisällä viimeaikoina, että olen ihan koukuttunut Sinkkuelämään. Taas! Kaikki tuotantokaudet olen katsonut ainakin kolmeen kertaan kokonaan mutta silti en saa tarpeeksi ultimate-idolistani Carriesta. Tälläkin hetkellä kattelen Sinkkiksiä näin sivusilmällä ja toivon itsekin olevani ohjelman maisemissa. Kamalaa; elän pääni sisällä New Yorkissa! Siinä mulle on kunnon get-away, niin monet tutut kun ovat tälläkin hetkellä jossain aivan muualla kuin Suomessa. t. kateellinen

Tässä kuvia melkein.. Hui kamala, itseasiassa puolentoista viikon takaa! Minä ja Anna käytiin M-Marketista (also known as kallein lähikauppa ikinä) hakemassa syötävää.
Ensimmäisestä kuvasta voi huomata että juoksimme kaatosateessa. Toisesta kuvasta näkynee että ruoka maistui.
(Onpa ruokakeskeinen postaus, onkohan mulla piilonälkä? : D )

Perjantaina käväisin Alinan, Miken ja Soinnun kanssa istumassa Passionissa. Ilta meni siihen että pelattiin pöydässä olevaa kosketusnäyttöpeliä ihan hulluina. Hirvee huuto on varmasti kuulunut nurkkapöydästä aina ennätysten rikkoutuessa. Seuraavassa erikoisia kuvia perjantailta.

Lauantaina ensin pähkäiltyäni sopivia tekemisvaihtoehtoja varmaan 2 tuntia, päädyin Eevan ja Taavin kanssa Yo-Talolle. Illan ohjelmassa oli Off The Hookit, mutta tapahtuman virallisena nimenä oli Sex, Music & Off The Hook. Porukkaa oli ihan mukavasti, vaikka eipä se ihmisten määrä menoa olisi häirinnytkään. Kaikinpuolin onnistunut ilta hämärine kuvineen. 

Huomasin tänään erikoisen (hirveän) piirteen itsessäni. Mulla on deucesduckfacesyndrooma! Joka ikisestä kuvasarjasta mitä musta on koskaan otettu todennäköisesti löytyy tämä samainen ilmeongelma. Tajusin tilanteeni kun katsoin kuvia jotka itsestäni olen webillä erinäisissä tilanteissa ottanut.

Tässä todistusaineistoa:

Seriously, WTF? Todella söpöä Jenni. note to self: ÄLÄ JATKA SAMAAN MALLIIN.

Eiköhän siinä tullut tärkeimmät.

Tästä lähtien lupaan postailla ahkerammin!

& I feel good

Adios lovers,

- Jenni